sinä kerroit että parhaatkin bileet
on tyhjyys valepuvussa
ja että mieluummin potkaiset sitä naamaan
kuin kestät feikkihymyä kuun pimeältä
puolelta
siitä tuskasta yritin saada aina kiinni
mutta me emme puhuneet samaa kieltä
ei toivo ole höyhenpukuinen sävel
sielun-oksallaan
vaan bommattu tagi sivukujalla
ympärillään niin syvää yötä
ettei sen pimeyttä pysty käsittämään
sinun sisälläsi on jotakin todella särkynyttä
ja kipeää
sielussasi on lakkaamatta läpivuotavia
saumoja
joista valo pisaroi pois
niin kuin vesi lämpimien kämmenten lomasta
tyhjyyteen
ja minä levitän siipeni
suojelevaan kouristukseen
suojelevaan kouristukseen
tyhjenevän lähteen ylle
jo geeneissämme on koodattuna
väkivaltaisen syntymän muisto
joka työntää ihmisen
maailmakaikkeuden radalle
ja se mikä geeneissämme on tuntematonta
ei olekaan tuntematonta
vaan varjosirpaleita maailmojen mustista
aukoista
muistoja alkuräjähdyksen alkutuskasta
linnunratojen maidonpehmeässä mykässä tähtivalossa
- sen ääni tulee meistä
mittaamattomasta syvyydestä
kuin olisimme kaikkeuden aukiviilletty suu
Entiiä kelle puhun seinille vai niitten läpi/ onko tää vain painajainen josta toivon herääväni/
VastaaPoistaYhtälö joka ei meikän käsis ratkee/ tunnelin luonti helppoo mut miten putki katkee
Joskus tuntuu et mikkään ei kosketa/ sielu mun sisäl kulkee kyyneleet poskilla/
säteet auringon ei yllä mun poluille/ siks mun askel kulkee kai vieläkin horjuen/
Via dolorosa ei oo kuluvia kenkiä/ vaan ankeita aamuja jolloin pysytellään hengissä/ miten pukee tavuiks kun ei osaa selittää/ tuuli ei kanna vaikka siipensä täällä levittää
jos kuorii kaikki nämä kerrokset
Poistaon ensin suojaton, sitten tulee kipu
välähdys, josta ei tiedä
syttyykö jokin vaiko sammuu
jotta se mikä on syntymäisillään
saisi muodon joka soi
voimaa kuten kestävin muisto
onnellisista ajoista
hämärtyvässä illassa
taivaankaaren takakujalla
joutsenkaulaiset katuvalot
kumartavat keveät niskansa
sulkevat silmänsä, yö syttyy
pimeässä kaukana joku pyytää kyytiä
ja saa sen
yö valuu neonvaloa, sano,
oliko se totta
niin kuin varjo lapsuuden aarteesta
joka katosi kauan sitten
niin kuin jokin hauras
väärästä kohdasta katkaistu sana
anteeksi, rakastin sinua niin,
irtipääsemäisillään on vapauden
huuma vahvin, kaikkivoipainen
olit väärään paikkaan eksynyt toive
ansoitettu, varoittamatta laukaistu
satuttavin rakkaus
kallein, syvimmällä vaalituin