sinun poissaolosi loi surulle ääriviivat
nyt tiedän, minkä muotoinen se on
juttelen itsekseni kahvipöydän ääressä
mutta ääneni ei ole minulle tuttu
siinä on kynnet ja viiltävää jäämurskaa
se rakentaa vallihautaa hiljaisuuteni ympärille
ole ystävällinen itsellesi
sillä itsesyytökset ovat
terävämpiä kuin timantit
ja sielu hauraampi kuin lasi
jota kätesi kannattelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti