illan keveät latvat
puut seisovat veden varassa kuin itsekseen
läpinäkyvässä sisimmässäsi on liekki
joka palaa vaikeasti, sinisesti
otat kuvajaisen käsiisi
ja se räjähtää
et tahtoisi olla enne
mutta vaarasta varoittaa kaikki
valo joka kääntyy yöhön
napinläpeen kirjottu ruusu
kauhistuttavan hauraana
puolisointuun päättyvä säe
kuin karikko pinnan alla
parempi ettei odota
koska äkkiä saa kaiken
ja pimeä voi olla verta sakeampaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti