jos antaisi
vaikka käden sydämen sijaan
se ojentuisi
takaisin kohti lämpöä luonnostaan
tai jalat jotka
kävelevät halki maan
tullessaan
jätetyiksi porraspieleen kylmään talvi-iltaan
sitä
korkeammaksi valo kasvaa
mitä pitemmän
lehvistön taakse se käy
kaikki minkä
voi kokea on opeteltava kerran
vimmainen uinti
silenevässä aallokossa
istut taivaan
korkean valon alla
se sataa sinuun
vinoja läpivaluvia
ajanpolttamia
reikiä, huokoista muistia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti