tässä on kahtia jaettu maisema
toisella puolella valkohehkuisia koivuja
kevät heleänvaaleana latvakruununa
toisella puolella metsä yö yllään
maa riisuttuna lokakuuhun
harteillaan radaltaan suistettu kuu
on käsi jonka elämänviivasta erkanee
pelkkää ruostetta elämänmittaisiin virheisiin
arkistoitunutta harhaa sydämenviivan molemmin puolin
mistä kaikki alkoikaan
leikkikehästä keskellään syy kaiken alkuun
ja ylhäältä valuvaan valoon
kehään joka murtuu leikin painosta
olen kappale epäjatkumoa harkitussa tarinassa
kuin perspektiivi joka horjahtaa
liian täydelliseen horisonttiin kohtalokkaan virheen
pilviä poimivat vuoret
tasalakiset huiput avaruus harteillaan
miksi olit mustetta vuotava avohaava
näkevä sana
josta paperiveitsi viilsi silmät pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti