torstai 29. lokakuuta 2020

Salaisuudet eivät ole minussa

 

joistakin muodoista jää pysyvä olotila

varjo maiseman edessä, viuhuva tuuli

pilvi siinä keskellä hajoamassa suuntiinsa empivästi

niin kuin voisi valita loppuako vaiko ei

 

halu on pyöreä niin kuin katumuskin

vihasta voisi sanoa että siinä on

satuttava kulma toisensa jälkeen

mutta se on enemmänkin kitalakeen

liimautuva nahkea maku

oksennuksen kaikki jälkisävyt

 

hattu näyttää turvalliselta

kukaan ei lyö hattu päässään äkkiarvaamatta

verkkareissa voi kyykätä

ja siitä jää ilmaan sähäkkä energinen virtaus

 

kevät voi valua äkkiä joka suunnasta

pihakatoksen alle yksityisiinkin tiloihin

salaisuudet eivät ole minussa

vaan jossakin hyvin kaukana


oli hyvin suuri virhe antaa niiden kasvaa

niin kaukaisiksi ja kummallisiin paikkoihin




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...