Anna jokapäiväinen valkeiden tyynien hetkien leipä
karkota aaveet ja kaikki sidotut unelmat kahleissaan
anna minulle voimaa olla niin kuin varjoni,
joka ei kavahda viereltäni kirkkaintakaan keskipäivää
anna minun joka aamu herätä niin kuin mielettömien vuorten juurelta
joille kapuaminen on sama kuin heittäytyminen vapaapudotuksen riemuun
anna tuli lamppuihin, jotka syttyvät ja sammuvat
kuin hengittäisivät hulmuavaa toivoa
anna ilo portaaseeni, ovenpieliini
ja kaikkialle keveiden askelten kaiku
anna yhden sanan olla kuin lumotun tarinan alku
kaipaamattomia, syviä ja kuiluttomia unia
ja vaikka joutuisin itkemään luopumisen tuskaa,
olisi se silti enemmän kuin ikävystyminen
tai hiljainen kuolema uskaltamattomien asioiden äärellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti