ehkä tärkeintä, mitä lapselle voisi opettaa
olisi kaatumisen taito: ihan pieni lapsi sen osaakin
mutta syntymätaito katoaa
ei tarvitsisi aikuisten kirjoittaa toisilleen
niin monta opasta jaloilleen nousemisesta
ei koskaan pitäisi kehottaa juoksevaa lasta varomaan kaatumista
vaan kaatumaan taitavasti
oikealle, vasemmalle
tarvittaessa eteen- ja taaksepäin
pehmeästi, liukuen, pyörähtäen, syöksyen, iloisesti
ja miksei kivuliaastikin
mutta ehkä vielä enemmän sitä
miten kaadutaan sisäänpäin
ja saadaan silti itsestä kiinni
ja ulospäinkin niin
että etsittäisiin ensin syli, johon kaadutaan
ja kaatumisesta; onko se edes huono asento?
siitä näkee ehkä mullat silmillään
mutta hyvällä onnella taivaankin
ja kysyy keneltä vain, kaikki ovat kaatuneet
vaikka eivät koskaan haluaisi
ja ehkä uudelleen ylösnousua merkittävämpää
olisikin valmistautua aina seuraavaan kaatumiseen
sillä se on liikkeellä olemisen
ainoa varmuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti