uskoin sanojen voimaan,
siihen että meillä ei ole muuta siltaa
toistemme luokse silloin, kun hiljaisuus
olisi paljon haavoittavampaa
uskoin että osaisin selittää sen, mitä tunnen
ja kuinka se minulle merkitsee
sanat ovat käsi, jonka ojennan,
kun annan jotakin tai pyydän
tai kosketan kääntynyttä selkää,
kulmikasta mieltä joka väärinymmärtää
ja kun sanoilla voi olla se voima, se voi myös haavoittaa
se voi olla kuin käsi joka läimäisee ja selkä joka loittonee
sanojen ohitse kulkee puheen tarkoitus
jos sanat eivät tarkoita enää mitään
enkä osaisi sitä kieltä, jolla läheisyyttä vaalitaan
pyydetään anteeksi tai rakastetaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti