minä joka suren
olen kylläkin
kaikista onnekkain
sain vapaan maan
ja velvollisuuden oppia
ja vaikka kaikki
menneessäni ei ollut niin onnellista tai lämmintä
kuin lapsi
ansaitsisi
se oli silti enemmän kuin hänellä
joka
syntyy vankeuteen tai keskelle kuolemaa
se mitä suren,
on itsekästä
hukattua elämää
ja mahdollisuuksia
niitä joita
odotin itsestäänselvyytenä
ja jotka olivat
kuin loukkaus, kun en niitä saanutkaan
se mitä suren
on kaikkien
äitien surua
jotka joutuvat
luopumaan lapsestaan
siitä jonka
tuska vie
siitäkin, jonka
luovuttaa elämään omaa hyvää elämää
se mitä suren
on suruista
suurinta, kaikkein yksityisintä ja kaikista yhteisintä
vaikka aika
tikittää juuri nyt ohitse
kuin sydämen kipua
mittaava kaikuluotain
toivoisin sen
mittaavan enemmänkin kaikkea sitä hyvää
minkä sain, eikä
sitä tyhjää
jonka vain tällä
hetkellä näen
kun suostuu
kipuun
se alkaakin kannatella
se mikä oli outoa ja kestämätöntä
piti ymmärtää kartaksi
uuteen maahan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti