minä ymmärsin
näin
ja luultavasti
ymmärsin väärin
kun ne eivät
olleet sanoja vaan kaikkea sellaista
mitä ei
myöhemmin saa enää kiinni
minä kyllä olisin rakastanut sinua
mutta sinä olit niin vaikea
sinä vaadit silloin
kuin en itsekään jaksanut
etkä vaatinut enää
kun olisin vastannut
ja aina sinun silmäsi olivat
kuin ovi epämiellyttäviin huoneisiin
en saanut
taivutettua itseäni sinun muotoosi
jos enemmän
olisin taipunut
olisin
katkennut, taisin katketakin
ja se riisui
minulta ihon
enkä koskaan
oikein ole saanut
puettua takaisin
sitä
pukua, joka on
sen muotoinen
kuin minun olisi
pitänyt olla
hieman
ihmetellen aina katselen
ja mietin, mikä
on lähimmäisen kuva
se joka on minua
lähinnä
vai se, joka
minunkin pitäisi olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti