torstai 22. marraskuuta 2018

Runo ei ole koskaan viaton




näin paperilla sanan
sanan, sanan - aika keveästi silmä seurasi
kuten pieni kivi irtoaa jyrkänteen reunalta ensin hilpeästi

äkkiä hautautuvatkin
kokonaiset maailmat kaatuvien vuorien alle
niin vierähdin minäkin sanojen mukana
 virtaavaan vuorenrinteeseen

ja kun lakkasin lukemasta
kuulin sen jylyn vielä pitkään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...