kotikaupunkini kaduilla
tammikuussa on vain kaksi väriä
mustissa takeissaan kulkevat
ihmiset irtoavat kehyksistään
kuin varjot vasten valkeita
katuja, se on kuin luonnonlaki
kun kesäaurinko katoaa,
katoavat kaikki värit
ja kun sataa lunta, sataa
lunta
vain varjoja hiljaisilla
kaduilla
ovat kaikki kulkijat
ja yhtä unelta kuin
lapsuuden tarinat
tuntuvat valkeiden laivojen
salaperäiset määränpäät
ja villit, vaaralliset
vedet, joissa kesä ui ikuisesti
en minä sitä kaipaa, vain
vähän terävämpiä kulmia
jokapäiväiseen elämään
se
mikä on maasta tullut täällä tuuleen katoaa
ja
siinä on jotakin vastaansanomatonta eleganssia
lämpö
on elämän varsinainen alkuedellytys
mutta
musta ja valkoinen hienostuneisuuden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti