sain palan taivasta
kaupungin kattojen yltä
Mustanmeren pohjassa
lepää antiikinaikainen kauppalaiva
tällä tavalla ajateltuna
aika tuntuu aina vain keveämmmältä kantaa
katselen lumihiutaleiden
magneettista leikkiä siinä ohuessa kerroksessa
joka erottaa kaupungin kutsuvat, pehmeät valot
taivaan kaukaisista aukoista
jotka työntävät valon matkalle ikuisuuteen
lumi leikkii itsensä takaisin
höyhenenkeveisiin pilviin
enkä tiedä
missä olet, lapseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti